Pilveen ja heti!

Viime vuosikymmenellä aloitetut virtualisointiprojektit on saatu loppuun. Kävelet henkseleitä venytellen työkavereiden ohi ja huomaat heidän käyttävän virtuaalipalvelimia Amazonista. Sen sijaan, että pyytäisivät sinun IT-osastoltasi virtuaalikoneen. Miten tässä näin pääsi käymään?

Kuunneltiinko käyttäjiä riittävän herkällä korvalla? Vai pitääkö heidän nyt vain sopeutua osaansa? Kädet voi tietysti nostaa pystyyn ja vetäytyä omaan kuoreensa. Rakentavampaa olisi kuitenkin kysäistä työkaverilta, missä kohtaa mentiin metsään.

Tietoturvamielessä metsään menemisestä voidaan tosiaan puhua, jos siirrettiin yrityksen tiedostoja internetin yli mitään sen kummempaa kyselemättä ja miettimättä. Yksi yleinen syy IT-osaston ohittamiseen on sen oletettu tai todellinen kankeus. Julkisesta pilvestä saa koneen pystyyn minuuteissa valmiiksi asennetuilla ohjelmilla muutaman sentin tuntihintaan. Miten tällaista vastaan muka voi taistella? Aika hankalaa se saattaa ollakin, jos virtuaalikoneen käyttöön saaminen kestää päiviä ja hyväksymisiä pitää hakea sivulta ja ylhäältä.

Pilvistrategiaa peräänkuuluttamaan

Prosessien tarkistamisen ja oikomisen jälkeen olisi korkea aika miettiä pilvistrategiaa ja kertoa siitä käyttäjille. Olisi todennäköisesti hyvä idea laittaa privaattipilvi pystyyn, jos konesalissa lojuu kourallinen palvelimia, joissa pyörii virtuaalikoneita.

Miten niin pilvi? Juurihan puhuimme virtuaalikoneista! No – pilvessä ja virtuaalikoneissa on eroja. Pilvimallissa palvelusta on lähtökohtaisesti pyritty tekemään skaalautuva ja helppokäyttöinen. Itsepalveluportaali onkin kiinteä osa pilveä. Samoin pilven rajapinnat ovat hyvin kehittyneet muille ohjelmille

Siis että ohjelmat käyttäisivät ohjelmia?

Juuri näin. Vähänkin isommat ohjelmistot osaavat siirtää huippukuormansa tai osan kuormastaan pilveen. Esimerkkeinä mainittakoon Matlab ja Oracle Grid –tyyppiset laskentaverkko-ohjelmat. Ohjelmistotyöskentelyssä pilvestä saa rutistettua mehut irti liittämällä jo käytössä olevat Continuous Integration(CI) -ohjelmistot, kuten Hudson, omaan privaattipilveensä. Ohjelmisto havaitsee, että sen nykyinen työjono on liian pitkä. Niinpä se pyytää lisää servereitä eli laskentatehoa pilvestä. Huippukuorman tasaannuttua se taasen sammuttaa tarpeettomat koneet ja antaa tilaa muille käyttäjille. Koneellisille tai ihmisille. Jos nykyinen kuorma on kovin piikikästä, voi olla mieleistä käyttää sekä sisäistä että palveluntarjoajan konesalista löytyvää pilveä. Kun homma hoidetaan suunnitelmallisesti, niin tietoturvallisuuskin tulee pidettyä oikealla tasolla.

Kiinnostuitko? Ota yhteyttä niin mietitään, millainen pilvistrategia sinulle sopisi.

Poutapilviä toivotellen, Teemu

Kirjoittaja, Teemu Jalonen, työskentelee Proactin teknologiapalveluissa asiantuntijana. Teemu toimii myös kouluttajana ja puhuu mielellään pilvestä.

Jopa 80 % yrityksen datasta on turhanpäiväistä

IT-yksikön toimenkuva on muuttunut olennaisesti. Heistä on tullut yrityksen sisäisiä etsiviä. Siis mitä? ”IT-asiantuntijoiden tulisi rohjeta kysyä henkilöstöltä, voidaanko jotain tietoa tuhota. Tämä kysymys jää herkkyytensä vuoksi kuitenkin aika usein kysymättä”.

 Juuri yhdelläkään yrityksellä ei vielä ole politiikkaa datan turvalliseen ja järjestelmälliseen tuhoamiseen. Asiasta puhutaan kyllä, mutta ratkaisevat näytöt puuttuvat.

Melkein yrityksessä kuin yrityksessä yhdestä tiedostosta löytyy normaalisti 12–20 kopiota. Noin 25 % datasta on täysin vanhentunutta ja 55 % passiivista. Kovia lukuja, sillä 10 vuoden kuluttua yrityksissä on dataa 44 kertaa nykyistä enemmän.

”Tietojärjestelmien pitää automatisoitua voimakkaasti, ja IT-osaston on otettava helikopteri-perspektiivi. Pitää pystyä nousemaan yksittäisen teknologian yläpuolelle ja ymmärtää, miten erilaiset järjestelmät integroidaan keskenään.”

”Tällaiseen osaamistasoon ei kuitenkaan kaikilla yrityksillä ole mitenkään mahdollisuutta, eikä edes järkevää kurotella. Siksi ulkopuolisen integraattorin merkitys korostuu vahvasti.” Puhun mielelläni älykkäästä tallennuksesta, jonka ensiaskeleita on jo nähty.

Yksinkertaisesti se tarkoittaa sitä, että tallennusjärjestelmien taakse on piilotettu entistä enemmän ominaisuuksia ja automaatiota.

Lopuksi vielä Gartnerin näkemys. Tutkimusyhtiön mukaan seuraava megatrendi on eri puolilla internettiä olevan datan konsolidointi. Totta vie, automaatiota ja etsivänkykyjä tarvitaan

Kirjoittaja, Per Sedihn on Proact IT Groupin teknologiajohtaja



Kuinka kauas pilvet karkaavat?

Mistä se joulupukki ammentaa hiteiksi päätyvät uudet ideat ja miten sitä tapaa voidaan hyödyntää yritysmaailmassa.

Tämän vuoden urakka alkaa pukilla olla aaton loppusilausta vailla. ja niinhän se on meillä kaikilla. Kvartaalin loppu vielä hieman hiostaa vuoden viimeisiä päiviä.

 Nyt aion istua alas, nauttia lasillisen glögiä ja pohtia mennyttä vuotta ja tulevaa.

 Onpa ollut pilvinen vuosi. Ohuen yläpilven lisäksi on ollut tarjolla cumulusta, privatea, hybridiä ja publiccia. Kaikista näistä pilvistä jotkut ovat jo löytäneet omansa, toiset taas  ovat vielä hakureissulla. Ehkä havaitakseen, etteivät tee sillä mitään.  Osa pilvistähän on kuitenkin ohimeneviä ja nopeus riippuu tuulen ja tuulahdusten vauhdista ja suunnasta. Mikä osuus sitten jää?

Alla oleva keskustelu on fiktiivistä, mutta viittauksia sen henkilöihin voi löytyä oikeasta elämästä.

Jeff, todellinen maallikko, Vanessan mies ja lontoolainen kysyi, mikä se oikein pilvi on. Havaitsin sen selittämisen olevan melkoinen haaste. Viekö se sähköä, konesalitilaa vai onko se green IT:tä? Sitä ei näe, eikä sitä voi koskettaa, mutta se on silti olemassa.  Siihen voidaan ottaa yhteyttä. Tämä ei suinkaan takaa auringon paistetta, mutta sieltä löytyy asioita, palveluja. Oikeasti tai virtuaalisesti. Jeff tiedusteli myös, tarvitseeko hän sellaista. Totesin, että taidat jo käyttääkin sellaista. Jeff ja myös Vanessa vakuuttuivat aiheesta.      

Näin melkein maallikkona mietin vain, että jos pilvestä löytyy mitä vaan, niin miten sitä hallitaan. Ja kuka hallitsee sitä osaa, missä yrityksen luokitellut tiedot ovat. Miten tarjotaan kullekin vain se osa pilvestä, mitä kyseinen käyttäjä tarvitsee. Ja vain se osa.

Täytän glögilasi ja pohdin hieman tulevaa.

Konesali on varustettu laitteilla, jotka palvelevat ihan hyvin. Vielä. Entä kun datamäärät kasvavat hurjasti, niin kuin on ennustettu? Nyt ei puhuta prosentuaalisesta kasvusta, vaan siitä, kuinka moninkertaisesti talletetun tiedon määrä lisääntyy. Ihan jo ensi vuonna.  Uutta tilannetta voi lähestyä ainakin muutamalla tavalla. Ei tehdä muuta kuin hankitaan lisää tallennustilaa ja järeämmät varmistusratkaisut. Toisaalta kun näin edetään, mitään ei ehditä ottaa talteen puhumattakaan siitä, että olisi jotain mitä voitaisiin palauttaa.

Toinen vaihtoehto voisi olla ottaa härkää sarvista kiinni ja katsoa, mitä siellä levyillä oikeasti makaa. Suurin osa tiedosta nukkuu prinsessan unta aivan rauhassa. Hankitaan sille ihan oma vuode ja jos joku sen haluaa herättää, niin se onnistuu. Ei rakenneta liian isoja esteitä tiedon ja herättäjän väliin. Mutta ei sitä päivittäin tarvitse käydä katsomassa. Halutaan kuitenkin taata, että tarvittaessa se tärkeä tieto on löydettävissä ikään kuin se olisi h-levyllä.

Millainen vuode se voisi olla ja kuka sen sijaa? Näitä kysymyksiä on vaikeaa miettiä yksinään ja olenkin tyytyväinen, että taustajoukot ovat kunnossa.  Joulupukilla on tonttuja vaikka muille jakaa. Enkä ollenkaan usko, että vaikka pukki omaakin pitkän kokemuksen, ei hänkään yksinään kahlaa läpi idea-pilveä. 

Rauhallista joulua toivottaa Kirsi, CTO board member

“Proactin CTO board: Jokaisesta maasta siihen kuuluu edustaja, jolla on mielenkiintoa tulevaa kohtaan. Jäsenten mieltä lähellä ovat myös tekniset ominaisuudet ja halu tutustua niihin. Kokoonnumme virtuaalisesti kerran kuussa ja fyysisesti muutaman kerran vuodessa. Jokainen meistä tutkii vuorollaan tai yhdessä uutta tekniikkaa ja myös testaa sitä käytännössä. Jaamme asioita –  ideoita, mielipiteitä ja kokemuksia.”

Mihin sitä omaa konesalia tarvitaan?

Varmistukset, arkistointi ja sähköpostin käsittely kuuluvat kaikki laajempaan kokonaisuuteen nimeltä IG eli Information Governance. Tämä informaation hyvä hallinnointitapa käsittää paljon muutakin kuin vain tekniset ratkaisut. Toisinaan IG halutaan erottaa kokonaan tekniikasta, mutta mielestäni tekniset ratkaisut ovat niin tärkeä osa informaation käsittelyä, että en lähde tällaiseen erotteluun.

Mitä tämä IG sitten on ja mikä sitä ajaa eteenpäin?

Informaation hyvä hallinnointitapa on sääntöjen määrittämistä, liiketoimintaprosessien muuttamista siten että yrityksen tiedot ovat tallessa, saatavilla ja oikeat. IG auttaa merkittävästi hallitsemaan tietoon liittyviä riskejä. Olennaisia asianajureita ovat juridiset vaatimukset (compliance) ja riskit, tuottavuuden katoaminen ylikuormituksiin ja prosessien tehokkuus. Usein myös informaatio on piilossa tai se on vääristynyt ja uudet tiedon käyttötavat vaativat muutoksia. Kuten sosiaalisen median hyödyntämisessä.

Edelleen erittäin tärkeä asia on tiedon elinkaaren hallinta.

Tästähän on puhuttu jo vuosia ja vaikka aihe onkin viime aikoina jäänyt pilven varjoon, on se edelleen yksi IG:n tärkeimmistä seikoista. Teknisiä ratkaisuja löytyy joka lähtöön ja vaihtoehtoja saman asian hoitamiseen on useita. Valppautta tarvitaan.

Niin miksi kannattaakaan suhtautua vakavasti tiedon hyvään hallinnointitapaan?

No ainakin yritystoimintaan liittyvät riskit ovat jatkossa pienemmät (tapaukset, jossa tieto häviää tai joutuu vääriin käsiin), datan määrä pysyy pienempänä, liiketoimintaprosessit tehostuvat ja IT:stä saadaan mahdollisimman paljon liiketoimintahyötyä. Gartner käyttää IG:n yhteydessä sellaista käsitettä kuin Pattern Based Strategy. Informaation käsittelyssä on tiettyjä säännönmukaisuuksia, ja niiden tunnistaminen auttaa prosessien automatisoinnissa ja tehostamisessa. Näistä asioista kannattaa jutella lisää integraattorin kanssa.

Tarvitsenko omaa konesalia vai saanko kaiken pilvestä?

Tämän vuoden Gartnerin Symposiumissa oli edellä olevaa väliotsikkoa koskeva väittelytilaisuus. Ennen tilaisuuden alkua 80 % yleisöstä oli sitä mieltä, että yrityksiin tarvitaan oma konesali. Session jälkeen luku oli vahvistunut 99 %:iin: kyllä, oma sali tarvitaan. Poikkeuksena joku juuri aloittanut yritys, joka saattaa ottaa kaikki tarvittavat ITpalvelut pilvestä. Mutta sitten kun tällaisenkin yrityksen kriittisen tiedon määrä lisääntyy tai tehokkuusvaatimukset kasvavat, tulee oma konesali välttämättömäksi.

Gartnerin keräämistä mielipiteistä huolimatta korostan, että oma IT kannattaa aina rakentaa pilvitekniikoita hyödyntäen. Virtuaalisuus on ehdoton pitkäkestoisen hyödyn vaatimus. Kokemuksesta tiedän, että CIO:n huoneessa pilvi on läsnä koko ajan: mihin sovelluksiin valitaan oma konesali, mitkä sovellukset sijoitan privaattipilveen ja mikä merkitys on julkisella pilvellä.

Hybridipilvi on kuitenkin kaukana johtajan työpöydältä, koska sovellukset eivät sitä tue. Vuonna 2015 alle 2 % pilvikäyttäjistä käyttää hybridipilveä, ennustaa Gartner.

Ja vielä tuorein Gartnerin tieto…

Vuonna 2013 yli puolet tiedonhallinnan ammattilaisista ei enää raportoi CIO:lle.

Pilveä tarvitaan, varmasti.

Hyviä talvikelejä toivottaen,

Osmo Laita,
toimitusjohtaja
Proact Finland Oy